Olen keräämässä tälle sivulle sähköturvallisuuteen vaikuttavia asioita ja päivitän sivua jatkuvasti.
Jos sinulla on jotain kommentoitavaa tai vinkkejä niin lähetä mailia alla olevaan osoitteeseen.


Kun ostat esim. kirpputorilta käytetyn sähkölaitteen, on tärkeää tutkia sen kunto siitäkin huolimatta, että
vastuu sähköturvallisuudesta on aina myyjällä tai tavaran luovuttajalla vaikka laitteen saisi ilmaiseksikin.


Joitain havaitsemiani vaarallisia tai huonosti tehtyjä sähkölaitteita olen esitellyt TÄÄLLÄ


Perusasioita:

Suojausluokat ovat hyvin tärkeä asia. Ne on laadittu suojaamaan käyttäjiä sähkölaitteita käytettäessä niissä tiloissa joihin ne on tarkoitettu.

Suojausluokat jaetaan neljään eri luokkaan: (Piirroskuvat TUKESin luvalla))


0 -luokka maadoittamaton (pyöreä pistotulppa)


0 -luokka on tuttu ennen vuotta 1997 rakennetuista asunnoista olohuoneissa ja makuuhuoneissa.


I -luokka suojamaadoitettu (shukotulppa)


I -luokka on keittiöissä, pesuhuoneissa, ulkona jne. ollut käytössä jo hyvin pitkään.


II -luokka suojaeristetty (litteä tai erikoinen, lovettu pyöreä pistotulppa, merkkinä kaksi sisäkkäistä neliötä)


II -luokka on erittäin yleinen ja siihen kuuluvat monet valaisimet ja pienlaitteet


III -luokka suojajännitteellinen (esim. lelut ja useimmat jouluvalot)


III -luokka on varustettu suojajännitemuuntajalla joka estää verkkojännitteen pääsyn laitteesseen.









Tukesin uudistettu Kodin sähköturvallisuusopas pdf-tiedostona (klikkaa kuvaa)




1997 heinäkuun jälkeen ei ole asuntoihin saanut enää asentaa 0-luokan pistorasioita vaan kaikki ovat I-luokkaa eli ns. shukorasioita.
Tämä on aikaansaanut sen, että aiemmin esimerkiksi olohuoneessa ollut vanhan jalkalampun pistoke ei ehkä käykään shukorasiaan.
Tällöin hyvin monelle tulee kiusaus joko muotoilla pistotulppa siten, että se mahtuu pistorasiaan tai vaihtaa tilalle maadoitettu pistotulppa.
Tämä on ehdottomasti kiellettyä ja tekee sähkölaitteesta paitsi laittoman myös vaarallisen koska sellainen tila, jossa on suojamaadoitettu
pistorasia, on tarkoitettu ainoastaan sellaisten laitteiden käyttöön, joissa on joko suojaamaadoitus tai laite muutoin täyttää suojausluokan
olemalla joko kaksoiseristetty tai suojamuuntajallinen.












Vikavirtasuojakytkin

Vikavirtasuojakytkin on erittäin hyvä laite ja se suojaa sähköiskulta laitteen vikaantuessa. Vikavirtasuojakytkin tuli pakolliseksi uusiin asuntoihin
vuonna 1997 pesuhuoneisiin ja vuoden 2008 alusta myös muihin uusiin asuintiloihin. Vikavirtasuojakytkin on pieni laite joka on sijoitettu joko
sulaketauluun tai pistorasian yhteyteen. Myös joissain laitteiden verkkojohdoissa sellainen on. Vikavirtasuojan saa halvimmillaan alle 10 eurolla
ja ulkokäyttöön tarkoitetun "ammattimallin" hinta oli Biltemassa 55 euroa. Valitettavasti laite on poistunut valikoimista.

Vikavirtasuojakytkimistä enemmän asiaa sivullani: http://www.mattikaki.fi/sahkoturvallisuus/vikavirtasuojakytkin.htm

Vastoin yleistä luuloa vikavirtasuoja toimii myös maadoittamattomassa pistorasiassa. Vikavirtasuojan toiminta perustuu vaihe- ja nollajohtimien
välisen virran tarkkailuun ja laite huomaa jos niissä on eroa, eli vaihejohtimesta vuotaa johonkin sähköä. Vikavirtasuojan yleisin arvo on 30 mA, joka
on se arvo joka alkaa olla ihmiselle jo hyvin vaarallinen. Vikavirtasuoja katkaisee virran kuitenkin niin nopeasti, ettei se ehdi käydä vaaralliseksi,

HUOM! Vikavirtasuoja ei suojaa jos sähköiskun saa suoraan vaihe- ja nollajohtimen väliltä . Vaikka piirissä olisikin vikavirtasuoja, aina tulee
olla varovainen sähkölaitteiden kanssa. Vikavirtasuoja suojaa vain silloin kun sähköä vuotaa muualle kuin nollajohtimeen, kuten tiskipöytään tai
kosteaan lattiaan tahi ulkona maahan.



Vikavirtasuoja on säännöllisesti testattava siinä
olevaa testinappulaa painamalla Jos laite ei
testinappulaa painettaessa katkaise, sitä ei
saa käyttää. Elektroniset vikavirtasuojat ovat
halpoja mutta epävarmempia kuin mekaaniset
mallit.Elektroninen vikavirtasuoja kuluttaa myös
jonkin verran sähköä koko ajan kun taas mekaaniset
mallit eivät niin tee. Mekaanisen vikavirtasuojan
tunnistaa siitä, että siinä on vipu, joka pitää virittää.


Elektronisessa vikavirtasuojassa on painonappi jolla se viritetään.
Nappia painettaessa laitteen sisältä pitäisi kuulua napsahdus joka
tulee releestä. Elektroniset vikavirtasuojat yleensä vikaantuvat siten,
että ne eivät johda sähköä läpi mutta niiden suojaamiskyky ei yleensä
onneksi vikaannu vaan laite katkaisee vikaantuessaan sähkön.











CE-merkintä ei aina ole tae sähköturvallisuudesta vaan se merkitsee sitä,
että tehdas on jonkun henkilön nimikirjoituksella vakuuttanut laitteen
olevan määräysten mukainen. CE-määräysten mukainen laite on turvallinen
mutta koska siihen ei vaadita puolueettoman testauslaboratorion testausta,
ei turvallisuudesta ole takeita. Toiset valmistajat ovat erittäin tarkkoja
turvallisuudesta kun taas toiset eivät ehkä lainkaan tunne asiaa. Luotettavat
valmistajat käyttävät turvallisuustestaukseen puolueettomia laboratorioita.



Alla eräitä tällaisen puolueettoman testauslaboratorion tunnuksia.



Suomessa testatussa laitteessa on FIMCOn FI-tunnus joka on aina ollut
varsin vaativa ja luotettava testaus. Itse suosittelen valitsemaan FI-merkityn
laitteen jos on valittavana kaksi vastaavaa sähkölaitetta. Aiemmin merkki oli SF.











Oheisen kuvan kaltaiset sähköjodon jatkamiset ovat erittäin kiellettyjä!
Siitä puuttuu sekä kunnollinen jännitteellisten osien suojaus että vedonpoistot.
Jos on tarve jatkaa sähköjohtoa, se on tehtävä asiallisesti. Varmin tapa on
käyttää pistotulppaa ja jatkopistorasiaa mutta on olemassa myös jatkorasioita
kuten alla oleva esimerkki näyttää.



Varsin kätevä tavallisen valaisinjohdon jatkamiseen tarkoitettu rasia. Erittäin kätevä. HUOM! Suojamaadoitettua johtoa varten ei ole
olemassa vastaavaa jatkorasiaa, koska suojamaata ei periaatteessa saa jatkaa vaan sen on kuljettava koko johdon matka yhtenäisenä.
Huomaa, että jatkopalassa on neljä ruuvia joiden tarkoituksena on kiristää johto kunnolla toimien vedonpoistimena.

Alla olevaa jatkorasiaa myy ainakin Biltema











Vasemmalla olevan kuparivalaisimen muuttaminen suojamaadoitettuun
tilaan sopivaksi on varsin työläs operaatio. Siinä on kaksi mahdollisuutta.
Joko tehdä valaisimesta suojamaadoitettu, jolloin jokainen lampun osa
on erikseen maadoitettava. Toinen mahdollisuus on tehdä siitä suojaeristetty
joka voi onnistua kohtalaisen helpostikin. Kummassakin on tarkalleen
tiedettävä mitä se vaatii, eikä muutostyötä saa tehdä kukaan muu kuin
sähköalan ammattilainen. Kaikki sähköliikkeet eivät mielellään edes ota
työtä tehtäväkseen, koska se voi toisinaan olla hyvinkin työläs.


Jos kumpikaan edellisistä ei onnistu on vielä olemassa se mahdollisuus,
että johtoon asennetaan suojaerotusmuuntaja. Kattolampussa se on aika
hankalaa koska muuntaja on isokokoinen ja painava ja voi vaatia sähkömiehen
asentamaan sen. Jalkalamppuun se on helpompi laittaa. Erltehoisia
suojaerotusmuuntajia saa ostaa esim. elektroniikkaliikkeistä. Johdossa
shukopistoke tai suojaeristetyn laitteen tulppa ja muuntajan ulostulossa
tavallinen 0-luokan pistorasia. Rasioita on vain yksi kappale eikä sitä saa
haaroittaa. Tuollainen 150 W suojamuuntaja maksaa suunnilleen 85 euroa.

Kaupoissa alkaa pikkuhiljaa olla kohtuuhintaisia verkkosähköllä toimivia LED-valaisimia jotka ovat hyvä vaihtoehto esimerkiksi lastenhuoneeseen.
LED-polttimon kestoikä on pitkä, useita kymmeniä tuhansia tunteja ja sähkönkulutus pieni. Yleensä vain muutamia watteja. Lamppu ei lämpene juuri
lainkaan ja valon värikin alkaa olla jo kohtalalaisen miellyttävä. LED-polttimoita on olemassa erilaisilla toteutuksilla. On sellaisia joiden valaistuskulma
on pieni ja sellaisia joissa sen lisäksi on reunoilla leveämmän keilan antavat ledit. LED-polttimot maksavat noin 10 euron paikkeilla.

LED-polttimoita (E14, E27, GU10) on saatavana sekä 12 että 230 volttisina. Eli kannattaa olla ostaessa tarkkana jännitteen kanssa.

Sama varoitus koskee myös energiansäästölamppuja joiden kanta voi olla samanlainen 12 V ja 230 V lampuissa. Kun nämä voivat lisäksi olla
kaupoissa vierekkäin, on oltava takka oikeasta jännitteestä.











Sähkölaitteen tarkastaminen päällisin puolin.

1. Katso, että johto on kokonaisuudessaan ehjä eikä siinä näy mitään kulumis- tai murtumiskohtia.
2. Tarkasta pistotulpan kunto. Se ei saa olla rikki eikä sitä saa olla itse muuteltu erilaiseksi.
3. Katso, että johto on kunnolla kiinni sekä laitteessa että pistotulpassa eivätkä sisäjohtimen näy.
4. Valaisimen kaikkien osien tulee olla kunnolla kiinni toisissaan. Lampunkanta ei saa pyöriä.
5. Laitekotelo on oltava ehjä eikä siitä saa puuttua ruuveja eikä sitä saa olla teipattu tai korjailtu.
6. Katso, ettei missään näy mustuneita kohtia jotka voisivat kieliä kipinöinnistä.
7. Laite ei saisi haista palaneelle tai kärynneelle. Ainakaan kovin voimakkaasti.
8. Katso, että laitteessa on arvokilpi tallella ja valaisimen suurin polttimoteho on mainittu.












Seuraavassa esimerkkejä VAARALLISISTA SÄHKÖLAITTEISTA















Tässä on tapaus, jossa asennetaan suojamaadoitettu kattovalaisin vanhanaikaiseen "sokeripalaan". Suojamaadoitettu kattovalaisin on turvallinen,
kun siihen on asennettu oikeanlainen pistotulppa ja se kytketään joko maadoittattomaan tai maadoitettuun kattovalaisinpistorasiaan. Jos muutetaan
uudemmasta asunnosta vanhempaan, tai ostetaan uusi suojamaadoitettu valaisin, johdot on mahdollista asentaa "sokeripalaan" siten, että
valaisimesta tulee vaarallinen, koska vaihejohdin voi kytkeytyä kuoreen käytettäessä ns. kruunukytkentää. Kruunukytkennässä on "sokeripalassa"
kolme liitintä joista yksi on nollajohdin eli liki samassa potentiaalissa kuin suojamaajohdinkin ja tämän lisäksi kaksi vaihejohdinta jotka kytketään
kaksiosaisen katkaisimen kautta. Jos kummatkin katkaisimet on käännetty päälle, on siis kummassakin vaihejohtimessa täysi verkkojännite.
Kruunuvalaisimen polttimot kytketään nin, että kaikkien polttimoiden yhteinen johdin tulee nollajohtimeen ja kaksi muuta vaihejohtimiin. Silloin
voidaan katkaisimella kytkeä päälle esim. 5-polttimoisen kattokruunun 2 ja 3 lamppua erikseen päälle.

Jos valaisimen asentaja kytkee kaikki suojamaadoitetun valaisimien johdot "sokeripalaan" on seurauksena vaara. Jos johdot kytkee ensin niin, että
vaaraa ei ole, eli suojamaajohdin (KeVi) on kytketty nollajohtimeen ja valaisimen kaksi muuta johtoa vaihejohtimiin, lamppu ei toimi koska
vaihejohtimien välillä ei ole jännitettä (kuvassa kolmas vasemmalta). Sitten vaihdetaan johtimien järjestystä niin, että toinen valaisimen kahdesta
käyttöjännitejohdosta kytketään nollajohtimeen jolloin lamppu toimii. Jos nyt kytketään KeVi jäljelle jäävään liittimeen, on se silloin yhdistetty
vaihejohtimeen. Kun katkaisijasta käännetään sen puolen kytkin päälle, on valaisimen kuoressa verkkojännite. Kaikki ymmärtänevät, että tilanne
on erittäin vaarallinen. Etenkin jos valaisin on asennettu niin alas, että sitä pääsee koskettamaan (kuvassa toinen vasemmalta). Oikeanpuolimmainen
on oikein kytketty. Siinä KeVi on jätetty kytkemättä ja siirretty niin kauas "sokeripalasta", ettei se pääse vahingossa ottamaan kontaktia.












Alla on kuva eräästä kirpputorilta löytämästäni erittäin vaarallisesta pistotulpasta, joka on muotoiltu niin, että se sopii maadoitettuun pistorasiaan jonka
lisäksi kyseistä pistotulppaa on todennäköisesti vedetty irti johdosta vetämällä jolloin johto on rasittunut ja aikaa myöten johto on rikkoutunut. Johtimet
ovat paljastuneet ja aiheuttaneet kipinöintiä, joka on erittäin suuri tulipaloriski puhumattakaan sähköiskun vaarasta. Jos kyseisenlaista pistotulppaa
käytetään esimerkiksi keittiössä, jossa on maadoitettu tiskipöytä, voi tiskipöytään nojaten ja pistoketta rasiaan laitettaessa olla hengenvaarallisen
sähkiöiskun vaara. Vaihtovirta on siinä mielessä ikävä, että se kouristaa lihaksia eikä sähköiskun saaja pysty itse irroittautumaan.


Alla oleva johto on kotoisin niinikään kirpputorilta löytämästäni, vielä tehtaan paketissa olleesta sähkösilitysraudasta. Johto oli siistin näköinen päältä päin
mutta kun sitä yritti suoristaa, se jäi paakuille eikä oiennut nätisti kuten sen pitäisi. Johto on varustettu kangassuojuksella, kuten nämä silitysrautajohdot
liukumisen takia yleensä ovat, eikä johdon huono kunto näkynyt ulospäin. Kun sitten tarkastelin johtoa tarkemmin huomasin, että sisällä oleva kumikaapeli
oli kauttaaltaan haurastunut ja murentunut jauhoksi. Tällainen johto on aikapommi eika vaaraan edes osaa suhtautua kun se ei päälle päin kunnolla näy.
Silitysraudan johto tulee aina "selvittää" niin, ettei se jää sykkyrälle eikä siihen muodostu solmuja, jotka voivat rasittaa sisällä olevaa kaapelia.











Hiustenkuivain voi olla yllättävän vaarallinen jos se ei ole valmistettu riittävän turvallisesti. Alla on TUKESin kokoelmista fööni joka on sulanut ja jäljistä
päätellen on ollut jopa liekeissä. En kurkkimalla löytänyt siitä minkäänlaista ylilämpösuojaa joka olisi katkaissut sähköt jos esim. tuuletin lakkaa
toimimasta tai ilmanottoaukkoon menee hiuksia tai sen peittää vaihingossa kädellä. Olisi hyvä jos hiustenkuivaimessa olisi kaksi lämpösuojaa.
Toinen alemmalla lämpötilalla katkaiseva ja palautuva sekä sen lisäksi toinen joka katkaisee sähkön pysyvästi edellistä korkeammassa lämmössä
suojaten palautuvan suojakytkimen oikosulkuvian tapauksessa.

Tässä hiustenkuivaajassa on hyvin puutteellinen arvokilpi joka kertoo vain laitteen tyypin, jännitteen ja tehon. Minkäänlaisia tarkastuslaboratorion
merkkejä siinä ei ole. Ei myöskään merkintää laitteen suojausluokasta. Tällainen arvokilpi on aina hälyttävä merkki ja kannattaa olla ostamatta
laitetta jonka arvokilpi näyttää olevan kovin vähäisin tiedoin varustettu.











230 V halogeenipolttimot ovat osoittautuneet vaarallisiksi. Niitä on räjähdellyt varsin useita ja räjähtäessään nämä lennättävät kuumia lasinsiruja ympäriinsä.
Näitä ei missään tapauksssa pidä käyttää varsinkaan lastenhuoneissa. Erityisesti kohdelamput ovat olleet vaarallisia.












Löysin kirpputorilta karsean japanilaisvalmisteisen loistelampun joka rikkoi jokseenkin kaikkia mahdollisia sähköturvallisuusmääräyksiä. Pistotulppa oli
sellainen, että sen sai työnnettyä shukorasiaan. Johto oli heiveröistä ja huonosti suojattua, tai oikeastaan täysin suojaamatonta niissä kohdin missä
se voi joutua terävän metallireunan rikkomaksi. Kytkin ja kuristin oli liitetty juottamalla eikä pohjalevyn ja juotosten välissä ollut minkäänlaista suojaa.
Vedonpoisto oli toteutettu pelkällä solmulla. Loisteputken liittimet olivat täysin avointa mallia ja kun putken poisti, pystyi liitintä koskettelemaan sormella.
Tämä valaisin on ilmeisen iäkäs eikä siinä ole minkäänlaisia hyväksymis- tai tutkintamerkintöjä. Ja pistokekin on vielä varustettu halkaistuilla piikeillä, jotta
sitä voisi levittää kontaktin parantamiseksi. Muuten hyvä idea mutta piikki voi taipua niin, että se kääntyy väärään suuntaan ja jännitteellinen piikin puolisko
ottaa käteen kiinni. Eli kaikki halkaistuilla piikeillä varustetut, vanhat pistotulpat kannattaa vaihtaa kunnollisiin.