Sorry. Kuvat ovat kadonneet jonnekin. Skannaan uudet kun löydän kirjan.

Jokaisen hermosairaan tulee niin elämäntavoissaan kuin työssäänkin tarkkaan välttää kaikkea turhaa hätäilemistä. Jo aamusta on alotettava nousemalla niin aikaiseen ylös, että kaikessa rauhassa voi pukea päälleen ja hitaasti, ilman kiirettä mennä työhönsä. Senjälkeen tehdään työ rauhallisesti ja järkevästi ilman kaikkea tuskallista kiirettä, ja pian huomaa, että siten saadaan aikaan vähintäin yhtä paljon, jollei enemmänkin kuin jos työskennelään hermostuneella kiireellä. Samoin on aterian laita: älkää ahmiko ruokaa, vaan syökää hitaasti ja pureskelkaa hyvin, ruoka maistuu silloin paremmalta ja on paljon hyödyllisempää. Ruuansulatuksestakin on huolehdittava niin, että ulostus on hyvä ja runsas. Päivän työn päätyttyä ei saa oleskella myöhään yöhön sauhuisessa ravintolassa, kahvilassa tai sentapaisessa paikassa; ulos raikkaaseen ilmaan ja senjälkeen aikaisin sänkyyn, niin että väsyneet hermot saavat runsaasti nukkumalla tarpeellista lepoa ja virkistystä! Useimmat n.k. huveistamme ovat todellisuudessa ainoastaan hermojen kiihoitusta. Ne ovat senvuoksi hermostuneelle yhtä epäterveelliset kuin liiallinen tupakan, alkoholin, vahvan kahvin, teen ja mausteiden käyttö. On vältettävä voimakkaita mielenliikutuksia. Monelle heikkohermoiselle on rahapeli vahingollista; se kiihoittaa heitä helposti, etenkin kun häviävät.

Umpisuolentulehdus on kaikkina ikävuosina hyvin tavallinen tauti, johon Suomessa vuosttain kuolee satoja henkilöitä useimmissa tapauksissa vain siksi, että lääkäri haetaan liian myöhään. Tauti alkaa tavallisesti jokseenkin äkkiä kivuilla vatsan oikealla puolella, navan ja oikean Lantioreunan välisellä alalla sekä painoarkuudella. Usein sairas tietämättään suojelee umpisuolta jännittämällä vahvasti vatsalihaksia. Tavallisesti nousee enemmän tai vähemmän korkea kuume, joskus taudin alussa oksennuksia. Ellei apua (leikkaus) saada ensimmäisenä tai viimeistään toisena päivänä voi umpisuolilisäkkeessä (appendix) oleva märkä tunkeutua seinämän läpi, josta voi olla seurauksena kuolettava vatsakalvontulehdus. Tämän oireita ovat viluväristykset, nopea kiihtynyt suoni, korkea, mutta välillä nopeasti laskeva kuume ilman rauhallisempaa suonta ja uusiutuvat oksennukset. Tällöin on vaara suuri ja leikkaus tehdään usein liian myöhään.

Neuvoja keuhkotautisllle.

Ravinnon tulee olla ravitsevaa, sisältää runsaasti rasvaa, olla vaihtelevaa ja runsasta. Sairaan tulee syödä paljon, hänet on Iihotettava ja hänellä tulee aina olla hyvä ulostus. Maito on hyvin hyödyllistä ja sitä on juotava runsaasti jokapäiväisen suuren ruokamäärän ohella. Raitis ja puhdas ilma on mitä suurimmasta merkityksestä. Lepoa tarpeeksi eli siis makuu- ja lihotushoitoa. Ruumiinpainon tulee enentyä. Haaleita kylpyjä silloin tällöin voidaan suositella. Kylpiessä samoin kuin muutenkin on kuitenkin tarkoin varottava kylmettymistä; kylvyn jälkeen on sopivinta maata sängyssä vähintäin tunnin ajan. Makuuhuoneen tulee olla aurinkoinen ja tarkoin tuuletettu, vuoteen kevyt (ei polsleria!), mutta lämpöinen. Sumuisella ja raa’alla ilmalla tulee sairaan pysytellä sisällä, mutta kauniilla ilmalla (myöskin kylmänä aikana) tulee hänen olla (maata) niin paljon kuin mahdollista ulkoilmassa. Yläruumis on pidettävä pystyssä, jottei rinta painuisi kokoon. Hyvä yleinen ruumiinhoito auttaa terveyden palauttamista paljon.

Kun märkäpesäke rupeaa muodostumaan, huomaa sen punaisena, vähän kuumottavana ja kovana ihokohtana. Vähitellen syntyy turvotus sairaassa paikassa ja muutaman päivän perästä vieläkin huomataan turvotuksen keskellä keltainen kohta. Pian tämän jälkeen »kypsyy» märkäpesäke s.t.s se puhkeaa ja siitä juoksee märkää. Mikäli mahdollista on varottava itse aukaisemasta märkäpesäkettä; ellei se puhkea itsestään, on käännyttävä lääkärin tai toisen asiantuntijan puoleen. Aukaistaessa ja hoitaessa märkäpesäkettä on noudatettava suurinta puhtautta, sillä muuten voi siitä johtua vaarallinen tartunta. Finnejä ja paiseita peitetään suojellakseen niitä (senjälkeen kun iho on desinfisoitu vetysuperoksiidiliuoksella tai jodispriillä) elohopealaastarilla tai Beijersdorffin laastarilla, joita on joka päivä muutettava. On vaarallista repiä finnejä. Petollisimmat ovat ne, jotka ovat huulilla, sieramissa ja samoin niskapaiseet. Jos tuntee yleistä pahoinvointia, kuumetta ja vilunväristystä tai huomataan punaisia juovia ihossa tai arkoja imurauhasia (esim. kupeessa tai olkakuopassa kun paise tai haava on jalassa tai kädessä) on, vaikka finni tai haava olisi hyvinkin pieni, neuvoteltava lääkärin kanssa siitä, koska tauti saattaa olla hengenvaarallinen.

Joka kahdeksas kuolemantapaus johtuu väärästä ruokinnasta ensimmäisellä ikävuodella. Lähinnä tuberkuloosia (joka on syynä joka kuudenteen tai joka seitsemänteen kuolemantapaukseen) on siis tämä ja tällöin etupäässä keinotekoinen ruokinta, s.o. äidin maidon puuttuminen, suurin kaikista ihmistä uhkaavista vaaroista. Jokaisen äidin maito on sopivin juuri hänen omalle lapselleen, ainoa vaaraton ravinto ja ainoa ravinto, joka sisältää niitä vastamyrkkyjä ja muita suojelusaineita, joita juuri hänen lapsensa tarvitsee olemassaolon ensi taistelussa. Mikään muu ei voi korvata tätä suojaa, ei edes imettäjän maito. Toiselta puolen on siis jokaiselle äidille tehtävä mahdolliseksi antaa lapselleen rintaa vaikkapa yleisellä kustannuksella ja toiseltapuolen tulee pappien, lääkärien ja kätilöiden levittää kansan tietoon totuus, että äiti, joka voi, muttei tahdo imettää lastaan, on rikollinen. Ainoat poikkeukset ovat jos äidillä on suuressa määrin sisäänvedetyt nännit, jos hän potee keuhkotuberkuloosia, vaikeata veritautia, munuais- tai sokeritautia sekä joskus hermotautia. Muita »vapauttamissyitä» ei ole ja vain lääkäri voi päättää, onko sellaisia olemassa. Ja lopuksi: melkein kaikki äidit, jotka eivät ole liian vanhoja, voivat saada tarpeeksi maitoa, jos ovat tarpeeksi uutteria. Sopiva hierominen ja imemislaitteet voivat aikaansaada ihmeitä.

Jos pikkulapsi huutaa, on siihen syynä joku seuraavista seikoista (ovat järjestetyt tavallisuutensa mukaan):

1) nälkä,
2) märkyys,
3) kiukku koska äidillä ei ole maitoa tai ei päästä sitä (äiti on esim. hermostunut) tai koska nuha estää lasta juomasta,
4) kivut, johtuen

a) sierottuneen ihon kirvelemisestä,
b) ilmasta vatsassa liian kovan vatsan takia (rintalapsilla äidin sopimattoman ruuan takia esim, kahvin, kaakaon, oluen, tupakan, sipulin, kaalin j.n.e.)
c) rakon tai suolen sulkijalihaksen kouristuksesta,
d) korvapakotuksesta,
e) kivuista hampaiden puhkeamisessa,
f) päänsärystä,
g) toisista taudeista esim. umpisuolentulehduksesta keuhkopussintulehduksesta y.m.

Kun olette ajatelleet kaikkia näitä seikkoja, käyttäkää, ellei 1), 2) tai umpisuolentulehdus sovi - tautikuvaan, syyn mukaan Rovasti Heumannin Lapsivoidetta, Lasten jauhetta, Rauhoittavaa teetä, Ulostuslääkettä lapsille, peräruisketta tai lämpöä vatsalle. - - - Rovasti Heumannin Rauhottava tee parantaa ruuansulatushäiriöitä, koliikkia. y.m.; se rauhoittaa lasta sitä vahingoittamatta ja antaa rauhallisen ja rauhoittavan unen. Jos lapsen takapuolen tai reisien sisäpinnan iho sierottuu (jota hyvin voi ja tulee välttää), pestään sierottuneet paikat haalealla vedellä ja sitten voidellaan niihin Rovasti Heumannin Lapsivoidetta. Tämä on tehtävä joka kerta kun lapselle muutetaan vaatteet, eli toisin sanoen: sitä ei voi tehdä liian usein. Ihottomuus tuottaa pienelle lapselle tietysti suuria tuskia. Kun virtsa kastaa sierottuneet paikat, kirvelevät ne niin kovasti että se tuntuvasti kiusaisi täyskasvanuttakin.

Lapsien ulostuslääkkeet.

On erikoisen tärkeätä, että lasten ulostusten tasaisuudesta ja kunnossa olemisesta pidetään huolta. Täten voidaan välttää monta sairautta. Toiseltapuolen aikaansaadaan paljon pahaa käyttämällä lapsille sopimattomia ja liian voimakkaita ulostusaineita. Vaikka saattaakin olla välttämätöntä antaa vieläpä jokseenkin useinkin lapsille jotain lääkettä, joka helpoittaa heidän ulostamistaan, niin heitä ei missään tapauksessa saa totuttaa ottamaan säännöllisesti sellaisia aineita ei edes (tai kaikkein vähimmin) vaikka käytetään n. k. »vahingottomia kotilääkkeitä». Ylipäänsä tulee varoa näitä »kotilääkkeitä», joita kuka tahansa on määrännyt. Sen sijaan käyttää koeteltuja, tieteellisesti valmistettuja, luotettavia ja kuitenkin vaarattomia lääkkeitä. Milloin on lapselle annettava ulostava lääke? Vastauksen voi antaa jokseenkin suurella tarkkuudella: Ensimmäisenä puolivuotena ei ollenkaan. Senjälkeen tavallisesti seuraavissa tapauksissa: ellei lapsella ole ruokahalua, jos se on kiukkuinen ja haluton, jos se paljon huutaa, jos sen pää tai kädet tuntuvat kuumilta., jos sen kieli on tahmainen, jos sen silmät ovat väsyneet ja sumeat, jos sillä on pää tai vatsa kipeä. Senlisäksi tulee lapsen saada ulostusainetta, jos se on syönyt vanhempien tietämättä tai heidän luvallaankin liian paljon huonosti sulavia ruokia esim. aina kun se on ollut kylässä. Mutta lapsen ei tule saada ulostusainetta, joka voi sitä vahingoittaa.

Korkeajännityssähköjohdosta vahingoittuneeseen henkilöön ei saa koskea muuten kuin isoleerauspihdillä tai vaatteiden täysin kuivaan paikkaan ja joka tapauksessa vain yhdellä kädellä kerrallaan ellei ole kädessä kumihansikkaita. Samoin tulee noudattaa suurta varovaisuutta virtaa katkaistaessa (yhdellä kädellä ja kumikalosseissa). Hoito on sama kuin salamaniskussa. irroita vaatteet, hanki raikasta ilmaa, keinotekoista hengitystä ja sydänhierontaa kunnes lääkäri on ehtinyt saapua.

on hoidettava siten, että raajan ympäri pistoksen yläpuolelle kierretään kimmonen side (korkeintaan 20:ksi minuutiksi), iho 1eikataan halki molempien käärmeen hampaiden aikaansaamien pisteiden väliseltä alalta, jonka jälkeen imetään voimakkaasti haavasta verta ja myrkkyä. Potilaalle annetaan viiniä tai konjakkia kunnes lääkäri on saapunut (edellisestä annetaan lapsille päivässä 1 lapsenlusikasta 4 ruokalusikkaan jokaista lapsen ikä-vuotta kohden, 5 vuotisille siis 50-75 grammaa päivässä jaettuna 3-4 kertaan.

Olen vuodesta 1907 saakka potenut peräpukamatautia, jonka takia olen kysynyt monen lääkärin ja erikoislääkärin neuvoja. Voin ohimennen mainita, että ruumiinpainoni on vähentynyt 113 kilosta 75 kiloon. Viiden kuukauden aikana otin joka päivä kaksi peräruisketta vuorotellen öljyllä ja vedellä. Muutamia kertoja sain äkillisiä oksennuksia ja pyörtymiskohtauksia, joita seurasi kipuja ja kouristuksia. Senjälkeen kun olen ruvennut käyttämään Teidän peräpukamasuolipillereitänne ja Palsamipillereitänne olen tullut melkein. kokonaan terveeksi ja painan nyt taas 103 kiloa. Kasvoni ovat taas käyneet terveen ja voimakkaan näköisiksi. S. P., Koroillaan eläjä

---